Perinteisesti meillä on juhlissa ollut aina tarjolla suklaasilmät-pikkuleipiä, mutta nyt toiveena oli lusikkaleipiä. Itse en ole koskaan lämmennyt lusikkaleiville - johtuneeko päällä olevasta sokeripinnasta, vai? En nimittäin tykkää munkeistakaan. Yhteistä näille ainakin on tuo sokerinen pinta. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen ja elämäni ensimmäiset lusikkaleivät tulivat tehtyä. Ennakkoluuloistani huolimatta ihan hyviä nämä ovat.
Nämä näyttävät kestavän pakastuksenkin, vaikka yleensä en arvaa pakastaa pikkuleipiä, koska mielestäni ne nuoskistuvat liikaa. Ohjeen nappasin
Valion sivuilta. Väliin laitoin vadelmahilloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti