Macarons

Kirjoitan tämän löytämäni, minulle soveltuvan ohjeen itselleni. Vasta seitsemännellä kerralla onnistuin, joten uunin paistotapa tuskin sopii kenellekään muulle! Ja ohje on aika pieni. Tämä siksi, että ei mene niin paljon pilalle! 😂Tästä annoksesta tulee noin 15 hyvän kokoista yksilöä.

Valmistelut: Aluksi tein leivinpaperin nurjalle puolelle ympyröitä lyijykynällä yskänlääkemitan kapeammalla puolella. Ympyrät teen siten, että ne eivät ole kohdakkain. Nykyisin osaan jo arvioida koon ilman mallia. Leikkaan leivinpaperi sopivan kokoiseksi ja jopa viistoitan nurkat, jotta paperi on varmasti tasallaan. Laitan kulmiin paperin ja pellin väliin pisaran vettä. Tämä siksi, että taikinan ollessa löysää, se leviää tasaisesti ympyräksi, eikä ellipsiksi.

Macarons

50 g mantelijauhetta

55 g valkuaista (En erikseen vanheta yön yli, otan munat vain huoneen lämpöön yöksi.)

100 g tomusokeria

2 rkl sokeria (tätä en tosiaan mittaa grammoina ja käytän ihan tavan sokeria)

Punnitsen raaka-aineet keittiövaa'alla. Sekoitan mantelijauheen ja tomusokerin. Sihtaan ne siivilän läpi. Vatkaan valkuaisia metallikulhossa ja aloitan sokerin lisääminen siinä vaiheessa, kun valkuaisvaahtoon alkaa muodostua valkoista sävyä. Lisään sokeria ruokalusikka kerrallaan tasaisena virtana. Vatkaan niin kauan, että nostaessasi vatkaimen huiput saavat kallistua, mutta eivät kaatua. Älä vatkaa liian kovaksi. Tässä kohtaa on oma niksinsä, jossa tein aluksi virheitä.

Tässä vaiheessa lisään pastavärin ja hieman sekoitan. Lisään mantelijauho-tomusokeriseoksen myös lusikalla sekoittaen pienissä erissä. Lusikalla saan mielestäni parhaan tuntuman taikinaan. Tämä vaihe on tarkka. Jos sekoitat liikaa, peli on menetetty, mutta liian paksuakaan taikina ei saa olla. Kokeilen hammastikulla nostaa huipun. Jos se tasoittuu noin viiden sekunnin kuluttua, taikina on sopivaa. Ihan pieni kohouma ehkä vielä jää näkyviin. 

Laitan taikinan pursotinpussiin, jossa on pyöreäpäinen tylla. Pursotan suoraan alaspäin. ja siirry sellaisella otteella seuraavaan, että huippu jää mahdollisimman pieneksi.

Kopautan peltiä ja puhkaisen loput ilmakuplat hammastikulla. Jätän "nahkoittumaan" 45 minuutiksi. 

Paistan toiseksi alimmaisella tasolla (ritilä otettu irti) kolmetoista minuuttia. Napeista valitsen kiertoilman ja alalämmön. Vain tällä yhdistelmällä saan omat macaronsit onnistumaan. Mutta älä ota mallia paistolämpötilasta, sillä lienen ainoa näin alhaista lämpötilaa käyttävä!

Tässä lopuksi vielä taisteluni näiden kanssa. Suurimmaksi viholliseksi tässä osoittautui uunini. Toki olen ennenkin huomannut, että en ole sinut tämän pari vuotta sitten taloomme tulleen uunini kanssa.

1. erä

Vanhennutin kananmunat ja tein tunnetun tekijän ohjeella. Tuloksena nämä "Saturnukset".

Sisällä keskellä on Kick-patukoista  ja kuohukermasta keitelty seos ja reunoilla valkosuklaaganache. Maku on minulle mieleinen. 

2. erä

Tein vielä tunnetumman leipurin ohjeella. Tuloksena "lippisversiot". Ja väri piti olla vaaleansininen. 😅

Tässä vaiheessa käännyin ammattilaisten puoleen Facebook-ryhmässä ja sain vastauksen, että joko vatkaan valkuaiset liian kovaksi tai paistolämpötila on liian korkea. 

3.  erä

Laskin paistolämpötilaa ja kokeilin valkuaishuippujen kaatuvuutta tarkasti. Nyt alkoi jo toivo herätä - paitsi, että jäivät leivinpaperiin kiinni!

4. erä 

Pidin kuukauden tauon ja olin taas unohtanut näitä pikku niksejä, esimerkiksi taikinan sekoituksesta. Ajattelin, että paistan kauemmin, niin silloin irtoavat leivinpaperista. Mitä vielä! Olin sekoittanut liikaa, joten muoto ei ollut pysynyt pyöreänä. Ja taas kiinni leivinpaperissa!

5. erä

No, jos pohja ei paistu kakkostasolla pitemmälläkään paistoajalla, niin laitetaanpa alatasolle. Tulos: ohuet, rapeat, palaneet mantelipikkuleivät! Pinta tosin oli esimerkillisen sileä. 😁

6. erä

Yhdessä blogissa oli mainittu alatason lämpö kiertoilman yhteydessä. Siispä kakkostasolle takaisin ja tämä nappula käyttöön. Muuten hyvä, mutta taikina oli liian paksua ja 14 minuutin paistoaika oli hieman liikaa. Kuoret eivät olleet meheviä. 😖

7. kerta toden sanoin!

Näissä on täytteenä keskellä Vihreät kuulat -marmeladia ja reunoilla maitosuklaaganachea. Lorautan noin kymmenesosan suklaan määrästä kuohukermaa suklaan sekaan. Tämä sellainen mututuntuma.

Ja tästä se lähtee!

Tosin yksi erä vielä meni liian löysäksi, kun riskillä kokeilin. Ja löysä taikina näyttää ottavan myös paistoväriä, mikä ei tietenkään ole sallittua. Mutta mintun maku näissä on miellyttävä. Sulattelin Brunbergin minttusuklaanappeja kuohukerman kanssa ja pursottelen pienellä Minigrip-pussilla. Kokeilin samalla, kuinka voimakas värinappien maku on, jos sitä käyttää koristeena. Etenkin nämä minttuiset ovat hyviä syödä suoraan pakasteesta! 

Yhteen erään tein gluteenittomista lakritseista lakukastiketta reunoille ja keskelle laitoin laktoositonta Lemon Curdia. 

Lakukastike (alkuperäinen ohje Maaseudun tulevaisuudesta)

 

50 g Porvoon gluteenittomia lakritsipaloja

1 dl vettä

1 rkl siirappia

Pilko lakritsit. Laita ainekset teflonkattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes lakritsi on sulanut. Lisää tarvittaessa välillä vettä. Sulaminen kestää yllättävän pitkään.

No, mitä tästä opin: Sitkeys palkitaan! Toisilla onnistuu ykkösellä, mutta seiskakin on ihan hyvä numero! 😂