... ja samalla penisilliinit. Voitteko kuvitella, että pellin pohjaan oli tarttunut lääketarralla pojan antibioottikuuri. Ei näköjään kestä tabletit pariasataa astetta kovinkaan kauan. Haju oli valtava, mutta onneksi pahvinen laatikko ei sentään syttynyt tuleen. Oli hieman noloa soittaa päivystykseen, ja kertoa, mitä oli tapahtunut. Tapahtunut taisi herättää hilpeyttä puhelimen toisessakin päässä. Onneksi kuitenkin vajaa 200 piparia on nyt joulua odottamassa, ja lääkekuurikin jatkuu normaalisti päivystyspaketin turvin.
Teen mielelläni sydämen muotoisia pipareita, koska saan ne paistumaan kaikkein tasaisimmin. Vaikka koristellut piparit ovat kauniita, tykkään syödä piparit ilman koristeita. Silloin mielestäni ne ovat rapeimmilaan ja parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti